Viikonloppu muodostui kohtuu hektiseksi muutaman yllättävän lisätwistin takia, ja kun Hansku ilmoitti perjantaina myöhään illalla, että lämmöt taitavat olla menossa alas, olin Jyväskylässä eikä kotiintulosta ollut ihan varmaa näkemystä. Rae synnytti viimeksi aika pitkän kaavan mukaan (lämmöt oli alhaalla 30h), niin uskalsin hieman riskillä ajoittaa Hyvinkäälle saapumisen myöhään lauantaille. Lauantai aamuna lämmöt olivatkin sitten 36,2 eli synnytyksen pitäisi oppikirjojen mukaan alkaa lämmön laskusta 24h sisällä viimeistään. Jyväskylästä lähtiessä jouduinkin tekemään vielä mutkan Uuraisten kautta, niin aikamoinen ajo oli edessä. Toki mukana oli vielä yksi oma ja yksi laina lapsi. Toijalassa vasta eka stoppi kun kun oli pakko päästä vessaan ja saada ruokaa, tämäkin hoidettiin 10 minuutissa ja matka jatkui autossa syöden. Ysiltä olin kotona, ja puoli kymppi lähdin Hanskulle. Hansku oli onneksi tilanteen tasalla koko ajan, Rae rauhallinen ja lämmöt alhaalla.
 |
Viimeinen pallomaha kuva <3
|
Vastassa Hyvinkäällä oli hyvävointinen ja reipas Rae, toki se läähätteli ja petaili, mutta söi ja nukkui myös pitkiä aikoja. Jossain kohtaa yötä tehtiin onneksi järkiratkaisu ja päätettiin nukkua, kun ei Rae antanut mitään viitteitä että synnytys siirtyisi seuraavaan vaiheeseen. Heräilin yöllä Rakeen petailuun useamman kerran ja muutenkin meni torkkumisen puolelle, mutta sentään jotain lepoa. Aamulla yhdeksän aikaan tilanne oli ihan ennallaan. Aiemmasta synnytyksestä aattelin että viimeistään aamulla alkaisi tapahtumaan, mutta ei... pitkin päivää Rae petaili ja nukkui, nukkui ja petaili. Välillä näytti jo tosi hyvältä, ja välillä iski aika isokin epätoivo. Onneksi itse tuli nukuttua myös muutamat päikkärit päivän aikana. Lämmöt oli kuitenkin koko ajan alle 37 niin luotin että tässä ollaan vielä 'turvallisilla vesillä' ja pennut liikkuivat hyvin vatsassa. Aika paljon siinä tuli googlella etsittyä pitkiä avautumisvaiheita (jonkun mielestä 12h oli pitkä :D ) ja muisteltua Savun viimeisiä synnytyksiä, joiden lopputulos ei ollut ihan toivottu. Tarkistinpa Rakeen vakuutuksenkin että korvaahan se sektion :D Jossain kohtaa mielessä laitoin takarajaksi klo 20! Siihen mennessä pitäisi jotain tapahtua tai sitten pitäisi konsultoida jo lekuria tai käydä näytillä.
Optimistisena ajattelin iltapäivästä eteenpäin että ihan kun kuitenkin Rae hieman muuttuisi koko ajan. Eli että ehkä tämä tästä etenee kuitenkin johonkin... Käytiin kävelylläkin vielä haukkaamassa raitista ilmaa, jos se auttaisi avautumisessa. Lopulta joskus 19.45 Rae alkoi näyttämään laatikossa hassulta, ja yhtäkkiä siltä meni vedet.
Vartin verran odoteltiin ponnistuksia alkavaksi, ja ne pikku hiljaa siitä voimistuivatkin. Raetta tilanne ihmetytti selvästi enemmän kuin ekan synnytksen aikana. Se piippaili ja petasi raivokkaasti. Ponnistuksia tuli harvakseltaan, ja suuriosa oli aika ponnettoman oloisia. Reilu kaksi tuntia odotettiin, kunnes oli pakko kokeilla tuntuuko pentua edes. Häntä tuntui (ilman kalvoja, kalvot selvästi meni rikki n.tunti ponnistuksien alkamisesta) ja hieman provosoimalla saatiin ponnistuksiakin hieman, mutta pentu ei kyllä liikkunut mihinkään. Käytiin ulkona pariin otteeseen kiipeämässä mäkeäkin mutta silti tilanne vaikutti siltä ettei pentu tule ulos. Melkein 3h vesien menosta päätin että lähdetään lääkäriin. Kamat kasaan, koira autoon ja menoksi. Hämeenlinnan Evidensia/Vethausiin ajelee Hanskulta semmoisen 35minuuttia. Laskeskelin että eka pentu taitaa olla mennytta :(
Tervakosken kohdalla kätilön paikan ottanut Hansku kysyy miltä pitäisi tuntua, jos pentu olisi tulossa. Sanoin että 'noh viimeksi tuntui häntä emättimessä mutta ei jalkoja', Hansku vastasi että no täältä pilkottaa jalat ja häntä :D Linnatuulen rampista ylos ja parkkipaikalle ajaessa pentu syntyi. Auto parkkiin ja ikkunasta katsoin että Rae on tilanteen tasalla, hyppäsin autoon ja ajoin takas Hanskulle.
 |
Eka pentu Linnatuuli
|
 |
| Linnatuuli palattuaan pentulaatikkoon |
Eka pentu oli mustavalkoinen tyttö, ja sai työnimeksi Linnatuuli :D Pentu oli alusta asti virkeä ja terhakka. Hyvin löysi tissille ja Rakeen vaistot heräsivät samantien, sen verran tiukkaan se mulkoili Hanskua samantien kun H koitti tiirailla mitä laatua pentu onkaan. Linnatuuli on mustin pennuista, etujaloissa on matalat valkoiset sukat ja kaulus vasemmalla vain.
 |
Kaksi kasassa, eli Linnatuuli ja Huhuu
|
Tunti Linnatuulen syntymästä syntyi toka pentu, nyt jo rutiinilla ja vahvoilla hyvillä ponnistuksilla. Huhuu tuli pää edellä ilman ja terhakkaasti koitti vapautua syömään vaikka loppukroppa oli vielä syntymättä. Huhuu on mustavalkoinen poika jolla on puolikaulus oikealla ja korkeammat valkoset sukat kuin Linnatuulella.
Kolmas pentu syntyi muutamalla ponnistuksella ja harmillisesti pentu oli niin pieni (100g), alikehittyneen ja elottoman oloinen vaikka haukkoikin happea, että sen oli parempi lähteä heti enkeliksi. Pentu oli ruskea poika.
Neljäs pentu syntyi puolisen tuntia kolmosen perään. Jenkka narttu on valkoisin pennuista, ja naurettiinkin että tämmöisiä näyttelypentuja me tilattiinkin. Sillä on todella klassinen mustavalkoinen väritys, korkeat valkoiset sukat myös takajaloissa ja läpi pään menevä valkoinen (ohut rantu kyllä häviää kasvun myötä).
Neljännen pennun jälkeen Rae piti hieman pidemmän tauon ja mietittiinkin että näinkö se toistaa ekan synnytyksen reilu 5h tauon. Mutta onneksi seuraavat tulivan vähän nopeammin kasvattajan riekaleisia hermoja säästääkseen.
Viides pentu oli taas mustavalkoinen poika :) Se oli solakka ja saikin ensin nimekseen Silakka, joka lyheni sitten Rakeen äidin muiston mukaisesti Silliksi. Sillillä on hauska pykälä kauluksessa niskassa, mistä sen tunnistaa helposti.
 |
| Mustavalkoinen nelikko koossa, ruskea sisko vielä matkalla |
Kuudes pentu oli sitten se tilattu ruskea tyttö. Olen aina sanonut että pidän ekan ruskean tytön joka syntyy Q-nimelle. Ehkä tarvitsee sittenkin syödä sanansa, vaikka vaikeaa se tulee olemaan... Pentu sai nimekseen Kahvi, koska kasvattaja oli jo niin nälkäinen ja kahvin tarpeessa :D
 |
Koko läjä pentuja Rakeen ollessa pesulla synnytyksen jälkeen
|
 |
Rae on kuten viimeksikin tarkka pennuistaan.
|
5 elävää ja reipasta pentua on enemmän kun uskalsimme toivoa. Yleensä ultrat ovat meillä näyttäneet pentumäärää jopa yläkanttiin, mutta tällä kertaa ultraaja löysi varmasti vain 3 pentua, neljännestä ei ollut varma. Ihanaa että saimme myös kolme tyttöä, eli voime vielä haaveilla että Q-narttu linja jatkuu ehkä joku päivä näistä tytöistä.
Rae on ollut taas super äiti. Se hoitaa pennut hienosti ja varoo niitä tunnollisesti. Se ei arvosta kummemmin pentujen käsittelyä, toki siltä ei sitä kauheasti kysellä mutta turhat pentujen nostelut on jätetty tekemättä. Punnitus ja pikatsekit Rae antaa tehdä hyvin ja parin viimeisen pennun imemistä varmistelin synnytyksen jälkeen ja ekana päivänä. Laatikosta sitä ei saa pois kun huijjaamalla, eli ruoka laatikon ulkopuolelle ja siitä panta päähän. Ulkona se malttaa hetkeksi unohtaa pennut, mutta sisälle mennään taas nelivedolla.
Meillä on pentutiedusteluja yltäkylläisesti, mutta päätöksiä tehdään pikkuhiljaa kun nähdään miten pennut kasvavat ja kehittyvät. Nämä lähtee vain kisamielessä harrastaviin jo kokemusta omaaviin koteihin!
